Sinuhe egyptiläinen on kuuluisin suomalainen kirjailijan kirjoittama historiallinen romani, joka julkaistiin vuonna 1945, toisen maailman sodan jälkeen. Kirja menestyi nopeasti ympäri maailmaa ja sai tuhansia lukijoita ihmettelemään, miten suomalainen kirjailija pystyy kirjoittamaan Egypti historiasta vaikka ei edes käynyt Egyptissä.
Kirja on pitkä, mutta romaani on rikas ja monipuolinen. Olen varma, että Sinuhe egyptiläinen on yksi kiinostavimmista ja täydellisimmistä kirjoista koko maailmassa. Kirja on täynnä historjallisia juttuja ja juoni on niin kaunis ,että kun luet kirjan, et huomaa ajan kuulumista, Kun luet kirjan loppuun asti haluat lukea sen toisen kerran.
Kirjassa eletään 1300-lukua ennen ajanlaskua.Kirjan tapahtumat alkavat farao Amenhotep III:n hallitus kauden ajasta. Juoni alkaa siitä, että Sinuhe sanoo:” Kirjoitan tämän kirjan vain itseni takia eikä jumalien eikä faaraoiden”.
Theba on mahtavan Egyptin valta kunnan pää kaupunki. Sinuhe on orpo vasta syntynyt lapsi, jonka köyhä lääkäri Senmut ja vaimonsa Kipa löytävät Niilissä ajelevasta kaislaveneestä. Hän menee opiskelemaan temppelissä lääkäriksi, ja Patahor, joka on kuninkaallinen kallonporaaja, opettaa hänelle. Sinuhe on läsnä, kun kallonporaamista käytetään viimeisenä keinona Amenhotep III:n sairauden parantamiseksi.
Kun hän menehtyy, Sinuhe tutustuu Ekhnatoniin kanssa, joka on sairas ja heikko. Hän myös ystävystyy Horemhebin kanssa. Sinuhe rakastuu kauniiseen ja ilkeään naisen,Neferneferneferiin kanssa, tässä rakkaudessa hän menettää kaikkensa. Sen jälkeen hän kiertää maailmaa uskollisen orjansa Kaptahin kanssa ja rakastuu kreetalaisen Mineaan, kauniiseen tanssijattareen, joka uhrataan Minotaurukselle, labyrintin mystiselle hirviölle. Matkan aikana hän pohtii jumalten tarkoitusta.
Myöhemmin Sinuhe ja hänen palveljansa Kaptah palaavat Egyptiin ja rikastuvat erittäin paljon. Ekhnatonista on tullut Egyptin uusi farao. Hän on hyvin uskollinen farao ja uskoo vain Atoniin ja hylkää muut Egyptin jumalat ja näin maa joutuu sisällissotaan.
Sinuhe tutustuu kapakka laulajatar Meritteen, kanssa jonka saa Thot-pojan. Sinuhe kääntyy Atonin palvojaksi, mutta Merite edelleen uskoo Eyptin jumalin. Merit ja Tho tapetaan sisällissodassa. Sen jälkeen Sinuhe ei koskaan rakastu ja elää yksinäisenä loppu elämään asti.
Väärä Faarao eli Ekhnaton kuolee, ja hänen tilalleen tulee Tutankhamon, joka on vasta lapsi, hänen jälkeensä Ekhnatonin appi Eje ja myöhemmin Sinuhen vanha ystävä Horemheb kruunataan faaraoksi. Horemhebin ja Sinuhen välille tulee riitoja, koska Sinuhe tietää paljon Horemhebin teoista, Horemheb karkottaa hänet kauas etelään loppuelämäksi. Maanpaossa Sinuhe kirjoittaa tämän kirjan.
Sinuhe egyptiläinen on historiallinen, yhteiskunnallinen, kehityskertomus ja aate romani. Sen teema on orjuus, kriisit, sodat, aatteet, valta ja matkat. Minusta sen takia, että kirja on kirjoitettu toisen maailmansodan jälkeen ja kirjailija on itse kokenut sodan ja nähnyt ihmisten kärsimyksiä.
Kirjassa kerrotaan paljon sodista ja niiden vaikutuksesta ihmisten elämään. Yksi kirjan tärkeimmistä viestistä on-” niin on aina ollut, niin on aina oleva”, Sinuhe on sitä miltä,että niin on aina ollut, että vallassa olevat ihmiset eli vahvat eivät mieti, mitä he tekevät heikoille ihmisille heidän ideoillaan ja ajatuksillaan, esimerkiksi Sinuhen heettiläisillä ja saksalasilla on monia yhteisiä piirteitä. Historia on täynnä näitä tarinoita, mutta silti ihmiset tekevät samat virheet nykyäänkin. Minä nuorena lukijana luin tätä eniten tarinana ja sekkailuna, mutta olen varma, että kirjassa on paljon salaisuksia, jonka kerran lukemisessa eivät avautu.
Kirjan kieli on kaunista, ylevää, runollista ja monipuolista. Minusta kirjailija ajattelee omaa elämänsä, kun kirjoittaa romaanin, koska tuntuu siltä, että sanat lähtevät hänen sydämestään, sen takia se vetää lukijaa puoleensa. Minusta Mika Waltari on ollut kovin yksinäinen eläessään, tarkoitan henkisesti, sen takia hän lopettaa kirjan ”tämän kirjoitti Sinuhe, egyptiläinen, hän, joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät”.Rivien välistä voi lukea erittäin paljon asioita, minusta se riipuuu lukijasta ja lukemisesta. Minun mielestäni Mika Waltari haluaisi sanoa lukijalle siitä, miten kauhea on vallan halu, saaminen ja miten mauton se on , kun ihminen saa sitä, ja miten paljon ihmisiä uhrataan sen takia. Esimerkiksi Horemheb on onnelisempi, kun on vain armeijan päälikkö, kuin ollessaan faatao.
Kirja sisältää paljon mielipiteitä sodasta ja vaikuttavista ihmisistä, sellaisista ihmisistä, joka olivat Mika Waltarin aikana vallassa tai jotamassa asioita. Kertoja Sinuhekin muuttuu loppua kohti aina vain pessimistisemmäksi ja katkerammaksi. Hän muuttuu toisenlaiseksi ihmiseksi, kun hän menettää perheensä sodassa faaraoiden takia.
Lopussa haluan sanoa, että Sinuhe on kirja, jollaista ei löydy toista. Olen erittäin iloinen sen lukemisesta, kirja avasi uuden ikkunan minulle päin, vaikka alussa pelkäsin sen paksuudeesta.
Kirja on pitkä, mutta romaani on rikas ja monipuolinen. Olen varma, että Sinuhe egyptiläinen on yksi kiinostavimmista ja täydellisimmistä kirjoista koko maailmassa. Kirja on täynnä historjallisia juttuja ja juoni on niin kaunis ,että kun luet kirjan, et huomaa ajan kuulumista, Kun luet kirjan loppuun asti haluat lukea sen toisen kerran.
Kirjassa eletään 1300-lukua ennen ajanlaskua.Kirjan tapahtumat alkavat farao Amenhotep III:n hallitus kauden ajasta. Juoni alkaa siitä, että Sinuhe sanoo:” Kirjoitan tämän kirjan vain itseni takia eikä jumalien eikä faaraoiden”.
Theba on mahtavan Egyptin valta kunnan pää kaupunki. Sinuhe on orpo vasta syntynyt lapsi, jonka köyhä lääkäri Senmut ja vaimonsa Kipa löytävät Niilissä ajelevasta kaislaveneestä. Hän menee opiskelemaan temppelissä lääkäriksi, ja Patahor, joka on kuninkaallinen kallonporaaja, opettaa hänelle. Sinuhe on läsnä, kun kallonporaamista käytetään viimeisenä keinona Amenhotep III:n sairauden parantamiseksi.
Kun hän menehtyy, Sinuhe tutustuu Ekhnatoniin kanssa, joka on sairas ja heikko. Hän myös ystävystyy Horemhebin kanssa. Sinuhe rakastuu kauniiseen ja ilkeään naisen,Neferneferneferiin kanssa, tässä rakkaudessa hän menettää kaikkensa. Sen jälkeen hän kiertää maailmaa uskollisen orjansa Kaptahin kanssa ja rakastuu kreetalaisen Mineaan, kauniiseen tanssijattareen, joka uhrataan Minotaurukselle, labyrintin mystiselle hirviölle. Matkan aikana hän pohtii jumalten tarkoitusta.
Myöhemmin Sinuhe ja hänen palveljansa Kaptah palaavat Egyptiin ja rikastuvat erittäin paljon. Ekhnatonista on tullut Egyptin uusi farao. Hän on hyvin uskollinen farao ja uskoo vain Atoniin ja hylkää muut Egyptin jumalat ja näin maa joutuu sisällissotaan.
Sinuhe tutustuu kapakka laulajatar Meritteen, kanssa jonka saa Thot-pojan. Sinuhe kääntyy Atonin palvojaksi, mutta Merite edelleen uskoo Eyptin jumalin. Merit ja Tho tapetaan sisällissodassa. Sen jälkeen Sinuhe ei koskaan rakastu ja elää yksinäisenä loppu elämään asti.
Väärä Faarao eli Ekhnaton kuolee, ja hänen tilalleen tulee Tutankhamon, joka on vasta lapsi, hänen jälkeensä Ekhnatonin appi Eje ja myöhemmin Sinuhen vanha ystävä Horemheb kruunataan faaraoksi. Horemhebin ja Sinuhen välille tulee riitoja, koska Sinuhe tietää paljon Horemhebin teoista, Horemheb karkottaa hänet kauas etelään loppuelämäksi. Maanpaossa Sinuhe kirjoittaa tämän kirjan.
Sinuhe egyptiläinen on historiallinen, yhteiskunnallinen, kehityskertomus ja aate romani. Sen teema on orjuus, kriisit, sodat, aatteet, valta ja matkat. Minusta sen takia, että kirja on kirjoitettu toisen maailmansodan jälkeen ja kirjailija on itse kokenut sodan ja nähnyt ihmisten kärsimyksiä.
Kirjassa kerrotaan paljon sodista ja niiden vaikutuksesta ihmisten elämään. Yksi kirjan tärkeimmistä viestistä on-” niin on aina ollut, niin on aina oleva”, Sinuhe on sitä miltä,että niin on aina ollut, että vallassa olevat ihmiset eli vahvat eivät mieti, mitä he tekevät heikoille ihmisille heidän ideoillaan ja ajatuksillaan, esimerkiksi Sinuhen heettiläisillä ja saksalasilla on monia yhteisiä piirteitä. Historia on täynnä näitä tarinoita, mutta silti ihmiset tekevät samat virheet nykyäänkin. Minä nuorena lukijana luin tätä eniten tarinana ja sekkailuna, mutta olen varma, että kirjassa on paljon salaisuksia, jonka kerran lukemisessa eivät avautu.
Kirjan kieli on kaunista, ylevää, runollista ja monipuolista. Minusta kirjailija ajattelee omaa elämänsä, kun kirjoittaa romaanin, koska tuntuu siltä, että sanat lähtevät hänen sydämestään, sen takia se vetää lukijaa puoleensa. Minusta Mika Waltari on ollut kovin yksinäinen eläessään, tarkoitan henkisesti, sen takia hän lopettaa kirjan ”tämän kirjoitti Sinuhe, egyptiläinen, hän, joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät”.Rivien välistä voi lukea erittäin paljon asioita, minusta se riipuuu lukijasta ja lukemisesta. Minun mielestäni Mika Waltari haluaisi sanoa lukijalle siitä, miten kauhea on vallan halu, saaminen ja miten mauton se on , kun ihminen saa sitä, ja miten paljon ihmisiä uhrataan sen takia. Esimerkiksi Horemheb on onnelisempi, kun on vain armeijan päälikkö, kuin ollessaan faatao.
Kirja sisältää paljon mielipiteitä sodasta ja vaikuttavista ihmisistä, sellaisista ihmisistä, joka olivat Mika Waltarin aikana vallassa tai jotamassa asioita. Kertoja Sinuhekin muuttuu loppua kohti aina vain pessimistisemmäksi ja katkerammaksi. Hän muuttuu toisenlaiseksi ihmiseksi, kun hän menettää perheensä sodassa faaraoiden takia.
Lopussa haluan sanoa, että Sinuhe on kirja, jollaista ei löydy toista. Olen erittäin iloinen sen lukemisesta, kirja avasi uuden ikkunan minulle päin, vaikka alussa pelkäsin sen paksuudeesta.
